Maisemanvaihdos

Meidän minilauman elämää voi jatkossa seurailla osoitteesta elisamariew.blogspot.fi :)

Tilannepäivitystä

Pentuarki on alkanut oikein mukavasti, Lilo selvästi tykkää pienestä ja haastaa Norrista välillä itsekin leikkimään. Jonkin verran ollaan shelttikavereita käyty tapaamassa ja viikonlopulle on luvassa kahdet shelttipentutreffit, jee! :) Norris on jo oppinut ottamaan Lilosta mallia, päikkäreillä se kömpii kainaloon ja ulkona sitten temmelletään täysillä. Bussissa ja junassa ollaan jo pari kertaa oltu, eikä pentu tuntunut välittävän sen suuremmin, oli vaan kiva söpöillä sylissä ihmisten ihailtavana. ;) 

Ettei ihan vaan hehkutukseksi mene, niin on tällä pentuajalla aina ne rankatkin puolensa. Ainainen siivoaminen ja viikonloppunakin aikaisin herääminen, mutta se kuuluu tähän elämänvaiheeseen enkä jäisi tästä osiosta kyllä paitsi vaikka maksettais. :) Norris on jo vähän tajunnut että ulos pitäis pissata ja muutamana aamuna on ollut jo sanomalehdetkin ihan koskemattomia. Kova tuo on piippaamaan ja yksinoloa täytyy harjoitella paljon, Norris kun haluaisi koko ajan olla mukana ja jaloissa pyörimässä. Muutamalle vastaantulevalle koiralle pentu on myös käynyt huutamaan, mutta ohittaa tosi nätisti kunhan namiavustus on tarpeeksi nopea. Kaikin puolin paljon vähemmän oon nyt Norriksen kanssa stressanut kuin silloin kolme vuotta sitten Lilon tullessa. Nyt jo osaa ottaa vähän rennommin ja nauttia pentuarjesta. :)

14vk

       

Norris once had to face reality. Reality lost.

Lauantaina meidän pieneen laumaan liittyi uusi jäsen! Minitiimin Eye Appeal, eli Norris on oikein reipas, erittäin kärsivällinen ja komea pieni kolmikuinen sheltinalku. Ensimmäiset päivät on vietetty lähinnä uuteen kotiin ja ympäristöön tutustuessa ja hieman rajojakin on jo kokeiltu. ;) Ruoka maistuu, ulkona pompitaan iloisesti ja mitään oikein pelottavaakaan ei ole tullut vielä vastaan. Vinkulelut saavat kyytiä, vaikka Lilo on vieläkin sitä mieltä että kaikki lelut ovat hänen omaisuuttaan, eikä pennulla ole ollenkaan asiaa lelulaatikolle. Kyllä niistä vielä kaverit tulee. :)

Korvien kanssa saadaan vähän vielä askarrella. Tänään laitettiin jo aiemmin päivällä korvia uudelleen kiinni kun kasvattajan tekemät systeemit alkoivat purkautua. Kuvia katsellessani huomasin, että taitos on aivan liian alhaalla ja saatiin nyt illalla vielä vähän muuttaa asetuksia, facebookin välityksellä kasvattajan neuvojen mukaan. Huomenna jatketaan korvaoperaatiota, nyt saa reipas pieni käydä nukkumaan. :)

Pieni sheltinpoikanen uiskenteli veessä

Lilo, Ferro ja Velma

Tiistaina oli erittäin mukava päivä, lähdettiin Monan ja Velman ja Saritan ja Ferron kanssa Sipooseen testailmaan meille kaikille uutta uimapaikkaa. Minulla oli omat epäilykseni Lilon vesillelaskusta, mutta kun se oli puoli tuntia saanut huutaa rannalla ("epistä miks noi saa hakea leluja ja keppejä ja mä en!!1") niin lähtihän se lopulta kavereitten perässä uimaan pienellä kannustuksella. Omalaatuisella tyylillä kylläkin, ensimmäiset pari metriä oli joka kerralla lievästi huvittavaa polskintaa ja räiskintää, mutta paluumatkalla menoa saattoi sanoa jo ihan tyylikkääksi. Ensi kerralla yritetään kitkeä huuto pois ja päästä suoraan veteen. ;)

Eilen oltiin Kuninkaalantiellä näyttelyharjoituksissa. Lilon mielestä oli aivan liian helppoa ja aivan liian kuuma jotta olisi jaksanut keskittyä, joten liikkumiset menivät hienosti nenä maassa ja jarrut päällä. Ensi kerralla superhyviä, erilaisia nameja mukaan ja ehkä joku pieni taskussa kulkeva lelu. Silloin nähdään myös, täyttääkö Lilppanen JH-koiran vaatimukset. 

Tiistaina aamulla käväistiin eläinlääkärissä näyttämässä tuota vasenta silmää jota Lilo on viime viikon aikana kovasti siristellyt, yritettiin nyppiä ylimääräisiä ripsiä mutta olivat niin lyhyitä ettei ell saanut niistä edes kiinni. Sanoi että siristely tuskin johtuu ripsistä, todennäköisimmin Lilolla on lievä sidekalvon tulehdus. Saatiin viikon silmätippakuuri ja nyt jo näyttää paremmalta, ei ole pariin päivään siristellyt ollenkaan. :)

Täältä tullaan WDS 2014!

Meidän näyttelypuudelointi sai tuulta alleen kun minä hulluuksissani menin ilmoittamaan tuon vielä viime tingassa Maailman Voittajaan... Mites siinä nyt näin kävi? :D Nyt alkoi kauhea stressi turkista ja korvakarvojen trimmauksista ja pöytätreenistä ja esittäjän vaatteista ja ja ja... Karvatilanne on tällä hetkellä hyvä mutta kuka tietää miltä Lilo näyttää kuukauden päästä. Toivotaan parasta. Ruoka tulee seuraavan kuukauden ajan ainoastaan treeneissä kotona ja "koulussa". Ehkä sillä saadaan vielä vähän lisää puhtia pikkuiseen, tällä hetkellä pöydällä puunatessa tuo näyttää niin kovin kärsivältä koska hyi vettä ja hyi älä koske mun tassuihin. 16.7. ja 23.7. meillä on edessä lyhyet näyttelytreenit ja yritetään niiden ja kotiopiskelun lisäksi päästä pyörähtämään jossain mätsärissä vaikka huonosti niitä nyt näyttää olevan pk-seudulla. 

Lilo on mahdollisesti menossa myös junnuihin seuraavan puolen vuoden aikana, se on jo sen verran pätevä kehänkiertäjä. Koska itselläni saattaa olla tulevana syksynä paljonkin muuta puuhaa niin on oikein kiva jos Lilokin saa jonkun "oman jutun" ja lisäaktiviteettia. Luonnetestiä pitäisi alkaa soitella, olisi kiva päästä nyt syksyllä, muuten todennäköisesti lykkääntyy vuodella eteenpäin.

Kuvituksena huhtikuun peltopalloilua. Pallo tosin kuvista puuttuu, sillä sai aina niin kivasti huomion kameran suuntaan. :)

On se niin fiksun näköinen <3

Pikkulassie palaa kotiin

Lauantaina lähdin matkalle kohti Multiaa. Tampereella meinasi iskeä paniikki kun en tiennyt mistä olisi pitänyt mennä alas jotta olisin päässyt toiselle laiturille. Hetken siinä pyörittyäni tajusin että liukuportaat meni ihan vierestä. :D Istuin minijunaan ja meinasin nukahtaa Tampere-Keuruu -välillä noin kymmenen kertaa. Matka meni kuitenkin päällisin puolin hyvin ja tosi nopeasti, kuuden aikaan olin jo kasvattajan pihassa. Ja sieltä se pikkuneiti jo juoksikin heti vastaan! :)

Oli tosi kiva nähdä taas pitkästä aikaa Lilon sukulaisia. Teddy, Justuksen täysveli voisi olla sen kaksoisolento, näyttää samalta ja käyttäytyy ihan samalla tavalla. :D Mommossa, Lilon emässä huomasin ihan samoja piirteitä kuin Lilossa. Toivottavasti päästään pian uudestaan!

Sunnuntaina paikalle huristi Lilon puolipikkusisaruksia, Mommon viimeisimmän pentueen pentutapaaminen sattui juuri samalle viikonlopulle. Oli kiva nähdä muitakin Deardreamspentujen omistajia! Yllätyin kun Lilo tuli niin kivasti toimeen kaikkien kanssa, varmaan vaikuttanut tehososiaalistus kymmenen koiran laumassa. :) Päästiin kotiin Monan kyydillä ja meidän pulistessa takapenkillä nukkui kolme pientä väsynyttä shelttiä, Lilo, Minni ja Velma. 

Nyt sitten alkaa operaatio Turkki, yritetään edes jonkinlaisessa karvassa pysyä syksyn näyttelyitä ajatellen. Näillä näkymin ainakin erkkariin ollaan menossa 16.8. ja varmaankin vielä Helsinki KR:ään 6.9.

Lilo 3v

Ei sitä koskaan tiedä

Kesäkuu tuli, oli ja meni lähinnä kesätöitä tehdessä, melkein olin tyytyväinen että Lilo sai rauhassa viihtyä maalla Kasvattajan luona, enpä olisi paljon sen kanssa kerinnyt tekemään. Tosiaan Lilo on nyt viettänyt kuusi viikkoa kasvattajan luona, mutta maha-asukkeja ei näy, ei kuulu, joten neitokaisen saa käydä nappaamassa tulevana viikonloppuna takaisin kotiin. Toisaalta harmittaa, toisaalta ihan kiva saada Lilo loppukesäksi kotiin. Pentuhaaveet siis jäivät nyt ainakin Lilon osalta, mutta jotain pientä ylläriä saattaa olla tuloillaan, siitä lisää kunhan asiat ensin vielä hieman varmistuvat. Mahdollisuuksien mukaan yritetään Lilon kanssa vielä talven juoksuista uudelleen, mutta niitä odotellessa me yritetään ainakin parit näyttelyt kiertää ja tarkoitus olisi myös ottaa uiminen ihan tosissaan harjoittelun alle näin loppukesästä. Tavoitteena saada Lilo oma-aloitteisesti veteen, lähdetään näin perusasioista. :D

Ikävä ♥

Odotellaan

Tällanen fiilis on ollut nyt viimeisen viikon ajan. Korvat kadoksissa, väsyttää, kiukuttaa, nälättää, ei huvita. Ja "Mee nyt helvettiin siitä sen vaipan kanssa!". Jees. Juoksut on aina niin mahtavaa aikaa :D Ollaan parina päivänä karattu metsään piiloon muilta ihmisiltä ja koirilta kun tällä tuo huutamisentarve aina lisääntyy juoksujen aikaan. Jotain pikkujuttuja ollaan harjoiteltu juuston voimalla, eipä tahdo oikeen ees superherkku kiinnostaa, hajujen perässä vaan mennään. Meidän pieni urospentu, kauhee merkkailu ja Lilolle epänormaalit iltavillit. Miten mulla sattuukin aina kauhee into ja tekemisen puute aina näille juoksujaksoille kun koiraa ei saa mukaan tekemään, ei sitten millään. Selvästi mun alitajunta yrittää kertoa että oon enemmän urosihminen :D 

Mä vähän jo mietin tossa alkukeväästä, päätinkin itseasiassa jo että mun ensimmäinen oma koira tulee olemaan uros. Sitten alkoi ajatus Lilon pennusta houkutella, varsinkin kun isäksi valikoitui mulle erittäin mieluisa uros. Äitiltä tuli jo heti vastalause että tähän taloon ei tule uroksia, kun Liloa ei nyt aiota sterkata ainakaan jos joku ei mene ihan täydellisesti pieleen sitten kesällä. Hautasin siis ajatukset ympärivuotisesta harrastuskaverista ja nyt sitten vaan odotellaan. Ehkä jos me päästään jonain päivänä muuttamaan vähän isompaan kämppään niin sekalauma voisi olla myös mahdollinen, mutta viimeistään sitten kun pääsen muuttamaan omilleni. Mitä ei kyllä vielä muutamaan vuoteen ole tapahtumassa, joku duuni pitää kyllä sitten jo olla jos meinaan koiraharrastuksenkin rahoittaa. Ja tästähän mä en luovu, päinvastoin, mun koirailut on ihan lapsenkengissä vielä, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan :D 

Tosiaan tärppejä jo vähän odoteltais nyt viikonlopulle, vielä ei näy eikä kuulu. Taitaa olla tän kesän käytetyin sana odotellaan. 

Mätsärit 7.5.

Meinasin ensin ottaa Lilon mukaan juoksuista huolimatta, mutta jätinkin pienen kotiin lähinnä käsiparien puutteen ja Lilon mielialan takia. Ei Lilo nyt ihan apaattinen ole, iloisena se tepsuttaa lenkeillä ja välillä hakee leluakin heiteltäväksi, mutta selvästi väsyneempi se on ja kyllästyy nopeasti kaikkeen tekemiseen kun mielenkiinto ei nyt ole ihan huipussaan. Jätin siis suosiolla koiran kotiin ja suuntasin kameran kanssa kaksin kohti Sahaajankatua. En yhtään tykännyt siitä myöhäisillan auringonpaisteesta joka pilasi muutamat muuten hyvät kuvat, mutta sain sentään joitain ihan hyviä kuvia räpsittyä. Täältä löytää näitä lisää.

pentujen PUN2

pentujen PUN1 & lopulta BIS1

Ihastuin tähän pieneen shelttipentuun ♥

Lauantaina tosiaan Helsinki KV kutsuu, saa nähdä säästytäänkö sateelta... Lilon kanssa otetaan nyt rennosti, pitkät aamu- & iltalenkit ja pientä helppoa treenailua kotona, lopun ajan se sitten nukkuukin sohvalla tai omalla tyynyllä keittiössä ♥

Nyt ne sitten alkoi

Nimittäin Lilon juoksut! Kasvattajan kanssa juttelin aamulla Facebookissa ja päätin siinä huvikseen tarkistella oisko mitään tapahtunut. Ihmettelinkin kun Lilo on ollut koko aamun vähän apaattisella tuulella, se muuttuu tosi hellyydenkipeäksi ja laiskaksi juoksujen aikaan, kyljessä kiinni koko ajan. Eikun vaan kasvattajalle viestiä ja päiviä laskemaan, alustavasti mietittiin että ensi viikonloppuna olisi astutusreissun aika, katsellaan nyt miten tämä tilanne tästä kehittyy :) Sulhaseksi valikoitui upea Mellsjöhögda's Kind of Superduper. Superprinsessapentuja siis loppukesäksi odotellaan ;)

Mätsärissä 3.5.

Suuntasimme siis lauantaina Oulunkylään Broholmer Finland ry:n mätsäriin kokoonpanolla minä, Seni ja Lilo. Ajatuksena oli ensin lähteä vain kuvaamaan, kun sain jälleen lainata Senin kameraa, mutta nappasinkin Lilon mukaan hetken mielijohteesta. Hyvä että näin tein, sijoituimme Junior Handlerissa ensimmäisiksi! Olin niin ylpeä pienestä, jaksoi keskittyä vaikka kentällä tuuli ja välillä vähän tihuttikin, yleensä tätä ei millään saa esiintymään tuulisessa säässä. Tuomari kehui meidän kontaktia, kai mun pitää pikkuhiljaa alkaa noita kehuja uskomaan kun jo toisen kerran peräkkäin siitä mainitaan :D Onhan tuo Lilo aika mahtava! <3 Junnujen jälkeen jäätiin vielä kuvaamaan muita kehiä ja aika paljon näitä tulikin räpsittyä, päälle tuhatviisisataa. Lilostakin napsittiin vielä poseerauskuviapäivän päätteeksi.

Paras broholminkoira

isojen PUN3, rhodesiankoira Keila

pienten PUN2, shetlanninlammaskoira Daisy

pienten PUN1, shiba Jymi

BIS1, rhodesiankoiraveteraani Tomba

Lilon siskopuoli, Velma, pienten pentujen SIN1

Lisää kuvia voi katsella täältä. Harmi etten paikan päällä tajunnut että Velma oli Velma, olisin mennyt moikkaamaan. Ehkä vielä törmäillään jossain :) Seuraavaksi lähden kuvailemaan varmaan ensi viikon Royal Canin Showhun, ainakin lauantaille shelttikehää.

Esittelyssä

Deardreams Crown Princess, eli Lilo, Lilppa, Lilpake, Lilpe... rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin edelleen. Lilo on pian kolmevuotias shelttieläin, joka harrastaa lähinnä metsässä juoksentelua, pehmovalaan noutamista ja satunnaisesti myös näyttelypuudelointia. Vielä tämän vuoden puolella meidän pikkuisesta olisi tarkoitus tulla äiti, mikä on kyllä vaikea uskoa, tuntuu kuin vasta viime kesänä Lilo olisi ollut itsekin ihan pentu vasta. 

Itse olen vuonna -97 syntynyt nuori koiraihmisen alku ja asustelen vielä kotona täällä Helsingin ja Vantaan rajamailla. Tulevaisuudensuunnitelmia tärkeysjärjestyksessä ovat koulu, koira, oma auto ja oma koti, toivottavasti kaksi ensimmäistä saavutetaan jo ensi syksynä. Lilo on meillä siis sijoituksessa ja tulee jäämään tänne kotiin kun joskus muutan. En ole vielä satavarma olenko löytänyt oman rotuni, mutta sen verran mahtavia nämä shelliäiset ovat että pakkohan tällaisia on lisää saada :) Näyttelyissä pyrin pyörimään aina kun pääsen kulkemaan ja penturumban jälkeen olisi tarkoitus kokeilla Lilon kanssa agilityä, vaikka voi kyllä olla että tuo ei siitä niin innostu, putkeen ja pussiin taitaa stopata meidän agiliidot :D Jonkin verran myös pyörin koiratapahtumissa valokuvaamassa.