Odotellaan

Tällanen fiilis on ollut nyt viimeisen viikon ajan. Korvat kadoksissa, väsyttää, kiukuttaa, nälättää, ei huvita. Ja "Mee nyt helvettiin siitä sen vaipan kanssa!". Jees. Juoksut on aina niin mahtavaa aikaa :D Ollaan parina päivänä karattu metsään piiloon muilta ihmisiltä ja koirilta kun tällä tuo huutamisentarve aina lisääntyy juoksujen aikaan. Jotain pikkujuttuja ollaan harjoiteltu juuston voimalla, eipä tahdo oikeen ees superherkku kiinnostaa, hajujen perässä vaan mennään. Meidän pieni urospentu, kauhee merkkailu ja Lilolle epänormaalit iltavillit. Miten mulla sattuukin aina kauhee into ja tekemisen puute aina näille juoksujaksoille kun koiraa ei saa mukaan tekemään, ei sitten millään. Selvästi mun alitajunta yrittää kertoa että oon enemmän urosihminen :D 

Mä vähän jo mietin tossa alkukeväästä, päätinkin itseasiassa jo että mun ensimmäinen oma koira tulee olemaan uros. Sitten alkoi ajatus Lilon pennusta houkutella, varsinkin kun isäksi valikoitui mulle erittäin mieluisa uros. Äitiltä tuli jo heti vastalause että tähän taloon ei tule uroksia, kun Liloa ei nyt aiota sterkata ainakaan jos joku ei mene ihan täydellisesti pieleen sitten kesällä. Hautasin siis ajatukset ympärivuotisesta harrastuskaverista ja nyt sitten vaan odotellaan. Ehkä jos me päästään jonain päivänä muuttamaan vähän isompaan kämppään niin sekalauma voisi olla myös mahdollinen, mutta viimeistään sitten kun pääsen muuttamaan omilleni. Mitä ei kyllä vielä muutamaan vuoteen ole tapahtumassa, joku duuni pitää kyllä sitten jo olla jos meinaan koiraharrastuksenkin rahoittaa. Ja tästähän mä en luovu, päinvastoin, mun koirailut on ihan lapsenkengissä vielä, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan :D 

Tosiaan tärppejä jo vähän odoteltais nyt viikonlopulle, vielä ei näy eikä kuulu. Taitaa olla tän kesän käytetyin sana odotellaan.