Odotellaan

Tällanen fiilis on ollut nyt viimeisen viikon ajan. Korvat kadoksissa, väsyttää, kiukuttaa, nälättää, ei huvita. Ja "Mee nyt helvettiin siitä sen vaipan kanssa!". Jees. Juoksut on aina niin mahtavaa aikaa :D Ollaan parina päivänä karattu metsään piiloon muilta ihmisiltä ja koirilta kun tällä tuo huutamisentarve aina lisääntyy juoksujen aikaan. Jotain pikkujuttuja ollaan harjoiteltu juuston voimalla, eipä tahdo oikeen ees superherkku kiinnostaa, hajujen perässä vaan mennään. Meidän pieni urospentu, kauhee merkkailu ja Lilolle epänormaalit iltavillit. Miten mulla sattuukin aina kauhee into ja tekemisen puute aina näille juoksujaksoille kun koiraa ei saa mukaan tekemään, ei sitten millään. Selvästi mun alitajunta yrittää kertoa että oon enemmän urosihminen :D 

Mä vähän jo mietin tossa alkukeväästä, päätinkin itseasiassa jo että mun ensimmäinen oma koira tulee olemaan uros. Sitten alkoi ajatus Lilon pennusta houkutella, varsinkin kun isäksi valikoitui mulle erittäin mieluisa uros. Äitiltä tuli jo heti vastalause että tähän taloon ei tule uroksia, kun Liloa ei nyt aiota sterkata ainakaan jos joku ei mene ihan täydellisesti pieleen sitten kesällä. Hautasin siis ajatukset ympärivuotisesta harrastuskaverista ja nyt sitten vaan odotellaan. Ehkä jos me päästään jonain päivänä muuttamaan vähän isompaan kämppään niin sekalauma voisi olla myös mahdollinen, mutta viimeistään sitten kun pääsen muuttamaan omilleni. Mitä ei kyllä vielä muutamaan vuoteen ole tapahtumassa, joku duuni pitää kyllä sitten jo olla jos meinaan koiraharrastuksenkin rahoittaa. Ja tästähän mä en luovu, päinvastoin, mun koirailut on ihan lapsenkengissä vielä, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan :D 

Tosiaan tärppejä jo vähän odoteltais nyt viikonlopulle, vielä ei näy eikä kuulu. Taitaa olla tän kesän käytetyin sana odotellaan. 

Mätsärit 7.5.

Meinasin ensin ottaa Lilon mukaan juoksuista huolimatta, mutta jätinkin pienen kotiin lähinnä käsiparien puutteen ja Lilon mielialan takia. Ei Lilo nyt ihan apaattinen ole, iloisena se tepsuttaa lenkeillä ja välillä hakee leluakin heiteltäväksi, mutta selvästi väsyneempi se on ja kyllästyy nopeasti kaikkeen tekemiseen kun mielenkiinto ei nyt ole ihan huipussaan. Jätin siis suosiolla koiran kotiin ja suuntasin kameran kanssa kaksin kohti Sahaajankatua. En yhtään tykännyt siitä myöhäisillan auringonpaisteesta joka pilasi muutamat muuten hyvät kuvat, mutta sain sentään joitain ihan hyviä kuvia räpsittyä. Täältä löytää näitä lisää.

pentujen PUN2

pentujen PUN1 & lopulta BIS1

Ihastuin tähän pieneen shelttipentuun ♥

Lauantaina tosiaan Helsinki KV kutsuu, saa nähdä säästytäänkö sateelta... Lilon kanssa otetaan nyt rennosti, pitkät aamu- & iltalenkit ja pientä helppoa treenailua kotona, lopun ajan se sitten nukkuukin sohvalla tai omalla tyynyllä keittiössä ♥

Nyt ne sitten alkoi

Nimittäin Lilon juoksut! Kasvattajan kanssa juttelin aamulla Facebookissa ja päätin siinä huvikseen tarkistella oisko mitään tapahtunut. Ihmettelinkin kun Lilo on ollut koko aamun vähän apaattisella tuulella, se muuttuu tosi hellyydenkipeäksi ja laiskaksi juoksujen aikaan, kyljessä kiinni koko ajan. Eikun vaan kasvattajalle viestiä ja päiviä laskemaan, alustavasti mietittiin että ensi viikonloppuna olisi astutusreissun aika, katsellaan nyt miten tämä tilanne tästä kehittyy :) Sulhaseksi valikoitui upea Mellsjöhögda's Kind of Superduper. Superprinsessapentuja siis loppukesäksi odotellaan ;)

Mätsärissä 3.5.

Suuntasimme siis lauantaina Oulunkylään Broholmer Finland ry:n mätsäriin kokoonpanolla minä, Seni ja Lilo. Ajatuksena oli ensin lähteä vain kuvaamaan, kun sain jälleen lainata Senin kameraa, mutta nappasinkin Lilon mukaan hetken mielijohteesta. Hyvä että näin tein, sijoituimme Junior Handlerissa ensimmäisiksi! Olin niin ylpeä pienestä, jaksoi keskittyä vaikka kentällä tuuli ja välillä vähän tihuttikin, yleensä tätä ei millään saa esiintymään tuulisessa säässä. Tuomari kehui meidän kontaktia, kai mun pitää pikkuhiljaa alkaa noita kehuja uskomaan kun jo toisen kerran peräkkäin siitä mainitaan :D Onhan tuo Lilo aika mahtava! <3 Junnujen jälkeen jäätiin vielä kuvaamaan muita kehiä ja aika paljon näitä tulikin räpsittyä, päälle tuhatviisisataa. Lilostakin napsittiin vielä poseerauskuviapäivän päätteeksi.

Paras broholminkoira

isojen PUN3, rhodesiankoira Keila

pienten PUN2, shetlanninlammaskoira Daisy

pienten PUN1, shiba Jymi

BIS1, rhodesiankoiraveteraani Tomba

Lilon siskopuoli, Velma, pienten pentujen SIN1

Lisää kuvia voi katsella täältä. Harmi etten paikan päällä tajunnut että Velma oli Velma, olisin mennyt moikkaamaan. Ehkä vielä törmäillään jossain :) Seuraavaksi lähden kuvailemaan varmaan ensi viikon Royal Canin Showhun, ainakin lauantaille shelttikehää.

Esittelyssä

Deardreams Crown Princess, eli Lilo, Lilppa, Lilpake, Lilpe... rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin edelleen. Lilo on pian kolmevuotias shelttieläin, joka harrastaa lähinnä metsässä juoksentelua, pehmovalaan noutamista ja satunnaisesti myös näyttelypuudelointia. Vielä tämän vuoden puolella meidän pikkuisesta olisi tarkoitus tulla äiti, mikä on kyllä vaikea uskoa, tuntuu kuin vasta viime kesänä Lilo olisi ollut itsekin ihan pentu vasta. 

Itse olen vuonna -97 syntynyt nuori koiraihmisen alku ja asustelen vielä kotona täällä Helsingin ja Vantaan rajamailla. Tulevaisuudensuunnitelmia tärkeysjärjestyksessä ovat koulu, koira, oma auto ja oma koti, toivottavasti kaksi ensimmäistä saavutetaan jo ensi syksynä. Lilo on meillä siis sijoituksessa ja tulee jäämään tänne kotiin kun joskus muutan. En ole vielä satavarma olenko löytänyt oman rotuni, mutta sen verran mahtavia nämä shelliäiset ovat että pakkohan tällaisia on lisää saada :) Näyttelyissä pyrin pyörimään aina kun pääsen kulkemaan ja penturumban jälkeen olisi tarkoitus kokeilla Lilon kanssa agilityä, vaikka voi kyllä olla että tuo ei siitä niin innostu, putkeen ja pussiin taitaa stopata meidän agiliidot :D Jonkin verran myös pyörin koiratapahtumissa valokuvaamassa.